Putkassa

Lähettänyt JormaSallinen

Olen ollut putkassa vain kaksi kertaa elämäni aikana, ainakin toistaiseksi. Ensimmäinen kerta oli armeija-aikana Posiolla ja putkaan pääsin omasta pyynnöstäni. Toinen kerta oli sitten Buenos Airesissa ja silloin syyttä suotta.

Kerron nyt ensimmäisen putkakeikan, vaikka sillä nyt ei ole suoranaista kosketusta merimies elämään, joka seurasi vasta muutaman vuoden päästä. Tarina on kuitenkin sen verran tragikoominen, että se kannattaa kertoa.

Oli vuosi 1974 ja olin RUK:ssa Haminassa suorittamassa asevelvollisuuttani. Lomalle pääsi melko säännöllisesti Onni Vilkkaan busseilla aina Ouluun asti ja siitä piti jatkaa omin neuvoin kotiin Kuusamoon. Pääsin tällä kertaa parahultaisesti lomalle ennen juhannusta. Matkaan lähdettiin bussilla, joka lopulta tiputti minut kyydista linjan ääripisteessä Oulussa. Pääsin sillä kertaa muistaakseni jatkamaan bussilla Oulusta Kuusamoon ja sieltä jollakin kyydillä kotiin Kitkajärven pohjoisosaan. Kotiin päästyäni aikaa matkan tekoon oli kulunut jo reippaasti yli 12 tuntia. Kunto oli kuitenkin siihen aikaan kova ja kaverit odotteli jo auton kanssa juhlimaan lähtöä Posion juhannusjuhlille. Hätäinen syönti ja vaateiden vaihto. Vain armeijan ns pikkumustat jäivät, jalkaan vakosamettihousut ja paita päälle ja sitten matkaan. Kavereilla oli tarjota isänmaan puolustajalle pirtua ja sitähän siinä tuli hörppäiltyä matkan edetessä. Kolmen vartin päästä oltiin jo juhlapaikalla ja pitkä matka ja pirtun vaikutus alkoi jo tuntua. Olin suoraan sanoen kaatokännissä. Nojailin muistaakseni lanka-aitaan ja yritin seurata yöttömän yön juoksua, mutta ei siitä mitään tullut. Sisko huomasi lopulta että finaalissa oltiin ja saattoi minut autoon nukkumaan ja sitten meni filmi poikki.

Kun muisti palasi, oli järvessä uimassa ja munasillani. Matkaa rantaan oli noin  vajaa sata metriä, oli lämmin kesäyö ja musiikki soi taustalla. Olin täydellisesti pölmähtänyt enkä tajunnut missä oli. Ensiksi mieleen tuli, että olin uimassa kotijärvessä, mutta luulo ei ollut tiedon väärti. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten olin päätynyt järveen ja vielä alasti. Posion kupla näkyi kuitenkin metsän seasta joten lopulta sain haarukoitua itseni kartalle. Sitten tajuntaan iski lopullisesti, että olin alasti. Missä helvetissä olivat vaatteet? Tein hätäisen taktisen suunnitelman A lähteä etsimään vaatteitani ja uin rantaan kuplan suuntaan ja nousin rannelle. Suunnistin metsään ja yritin löytää vaatteeni. Ihmisiä alkoi kuitenkin lähestyä rantavesiä ja minulle tuli pupu pöksyyn ja ryntäsin takaisin veteen ja uin taas kauemmas rannasta.

Nyt alkoi jo tulla hätä ja viinanhöyryt alkoivat poistua päästä. Miten helvetissä tästä sotkusta oikein selviää. Uin ja mietin taktista suunnitelmaa B. Sitten näin pariskunnan uivan sadan metrin päässä rantavedessä ja menevän sen jälkeen nukkumaan telttaan. Mies jätti uimahousut ja pyyhkeen kuivumaan kivelle ja silloin päätin iskeä. Uin hetken odottelun jälkeen rantaan, sipaisin uimahousut jalkaan ja heitin pyyhkeen harteille ja lähdin kohti Posion kylän keskustaa.  Kello oli silloin joskus aamuyöstä neljä ja siinä minä talsin avojaloin läpi Posion keskustan. Seuraavaksi piti löytää paikka josta voisi soittaa kotiin ja ilmoittaa että täällä sitä ollaan ja jos nyt joku tulisi hakemaan pojan kotiin.

Poliisi aina ystävä. Kävelin poliisiasemalle ja kolkutin oveen. Ovesta tuli stressaantunut ja väsynyt poliisikonstaapeli ,jolle sopertelin,että jos soittaisit kotiin että joku tulisi hakemaan. Poliisisetä oli kiukkuinen kuin persauksille ammuttu karhu ja käski suksia helvettiin. Anelin kuitenkin hädissäniettä nyt pitäisi jostakin löytyä apua ja hän ilmeisesti huomasi että hätä oli suuri. Lopulta pääsin toimistoon ja poliisi lupaisi soittaa virkapuhelun kotiin ja pyysi jotain hakemaan minut kotiin. Loulta pyysin päästä putkaan nukkumaan ja sinne myös pääsin ja sitten katkesi taas filmi.

Aamulla isä tuli hakemaan poikansa kotiin ja ihme kyllä ei kummemmin haukkunut, lähinnä naureskenteli koko jutulle. Minut pelasti silloin rautainen kunto ja hyvä uimataito. Muuten en tätä kirjoittaisi. Siitä tapauksesta jäi myös kunnioitus Suomen poliisikuntaa kohtaa, jotka edelleen pidän yhtenä maailman parhaimmista. Kadonneet pikkumustat piti muuten maksaa valtiolle ja itselle ostaa uudet vaatteet ja lompakko. 

Toinen kerta pääsin putkaan 1981 ja tällä kertaa Buenos Airesissa. Olin silloin San Benitossa ja laivaa lastattiin todennäköisesti lihaan ja määräsatama oli Port Said Egyptissä. Päivän töiden jälkeen lähdettiin porukalla kaupungille. Pyörittiin kaupungilla ja ostelin jotain matkamuistoja kaupungilta. Välillä käytiin kaljoilla ja pyörittiin milloin missäkin.

Lopulta illalla koko porukka päätyi muistaakseni Tango baariin, jossa meno jatkui. Noin kymmenen hengen porukka oli jakaantunut pariin kolmeen pöytään ja paukkuja otettiin tasaiseen tahtiin. Itse olin kevyessä laitamyötäisessä ja puhuin kaverini kanssa niitä näitä yhdessä pöydässä. Loput istuivat vähän kauempana ja puolimatruusi Jochen (piip) pörräsi baaritiskillä.

Ilta etenki ihan kivasti. Yht´äkkiä soittoruokalaan ryntäsi joukko poliiseja konepislarit kourassa ja minut, kaverini ja loput Beniton porukasta heitettiin ulos ravintolasta ja ulkona seinää vasteen asentoon äks. En vieläkään tiennyt mistä oli kyse, mutta pakko oli totella. Porukka heitettin sen jälkeen koppiautoon ja sitten mentiin piipaa kohti poliisi asemaa.

Perillä otettiin sormenjäljet ja sitten putkaan koko porukka. Kello oli siinä kahden aikaan eikä minulla ollut vieläkään mitään selvyyttä mitä oli tapahtunut. Siellä putkassa asia sitten selvisi. Puoliamatruusi Jochen (piip) ei ollut oikein ollut baarissa tyytyväinen paukkujen hinnoitteluun ja oli lopulta kiskaissut tarjoilijan mirristä ja pamauttanut sen vasten herrran kurkkua. Se sitten riittikin ja koko porukka lähti kollektiivisena rangaistuksena kohti putkaan. Olin hyvin hyvin vihainen. Loppuyö meni sitten putkassa  laskuhumalassa sementtilattialla. Aamulla poliisipäällikkö harjoitteli englannin kieltä, torui porukkaa ja lopulta agentti tuli hakemaan meidät pois ja takaisin laivaan. Oli sekin yö.

Kiitti vaan Jochen (piip) ja lämpimät terveiset sinulle, missä nyt sitten oletkin. En ole enää vihainen.

Jorma S

 

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 22.11.2011 - 22:16

Morjens Jorma S oli kiva lueskella vanhoja juttuja.mitä touhuat tänä päivänä,itse siirryin maihin -86.en ole vielä ollut yötä putkasssa tähän päivään menneessä.olis kiva jutella puhelimessa 043-8243862.t.Jochen Putkan tekijä Boniksessa.