Maakrapujen ravintolassa

Tapanani oli lähteä laivatöihin alkuvuodesta ja tulla jouluksi kotiin. Kerran sitten sattui niin, että olin jo kotosalla Radiosähköttäjäliiton pikkujoulun aikaan. Niinpä hommasin lentolipun ja laittaiduin matkaan pääkaupunkiin.

Pikkujouluravintolassa sattui olemaan jääkone rikki ja kyllä ensimmäiset puolenkymmentä lämmintä ginitonikkia maistuivat pahalle. Sen jälkeen maku parani. Pikkujoulut menivät hupaisasti ja tuli tavatuksi kollegoita, jotka aiemmin olin tuntenut vain ranteen käsialasta.

Olin varannut yöpymispaikan Seurahuoneelta, minne saavuin pikkujoulun jälkeen. Koska asusteena oli valmiiksi tumma puku ja juhlallinen portieeri näki nuorenkin miehen syvän kumarruksen arvoiseksi, menin vielä ihmettelemään menoa baarissa.

Pöydät olivat täynnä arvokasta miesväkeä. Baaritiskillä oli tilaa ja tilasin ginitonikin, oli jäitä tai ei. Kohta kampesi joku vanha ukko - varmaankin tämän muistelijan nykyisessä iässä - viereiselle jakkaralle. Paljoa ei herran puheesta selvää saanut, mutta jonkin sortin johtaja toisteli olevansa. Välttämättä piti kääntyä ympäri ja ihailla hänen pöytäseuruettaan: tohtoreita, ylilääkäreitä, johtajia. Nuoresta miehestä näyttivät samanlaisilta humalaisilta vanhoilta ukoilta kaikki tyynni.

Kohta kuului kopsahdus vierestä: Johtaja oli väsähtänyt ja kopsauttanut otsansa baaritiskiin. Kauaa ei väsyneelle nukkumarauhaa suotu, kun tarjoilija tuli kunnioittavasti herättelemään:"Herra johtaja, herra johtaja, pyttipannu on herrajohtajalle katettu pöytään. Niinpä tarjoilijan käsipuolessa tiskituttavuus kompuroi muitten arvokkaitten herrojen seuraan juhla-aterialle.

Yht' äkkiä kuului kohahdus koko salissa ja lähes kaikissa pöydissä ryhdistäydyttiin seisaalleen. Kunnioituksen syynä kaksi naishenkilöä, jotka olivat ilmaantuneet ovelle. Kimallusta riitti niin koruissa, asusteissa kuin pakkelissakin. Herrat tiivistelivät pöytiään ja kultivoidustu viittoilivat:"Rouvat, rouvat, täällä olisi tilaa". Naishenkilöt puntaroivat kokeneesti tarjolla olevan seuran ja valitsivat sen pöydän, missä näytti olevan vähiten tilaa. Varmaankin sieltä löytyi jotakin muuta sitä enemmän.

Poistuessani huoneeseen aprikoin, olisikohan laulu "Kulkurin valssi" sanoitettu tämmöisessä paikassa