Viinifestarit Dafnissa

Pireuksessa 1967 oli muitakin illanviettomahdollisuuksia kuin jäädä istuskelemaan Miken paikkaan. Saimme selville, että lähikaupungissa tai kaupunginosassa nimeltään Dafni oli par´aikaa viinifestivaalit. Niinpä  taksi alle ja sinne. Matkaan lähti lisäkseni   apukokki-Kari, pölykalle-Esko ja motori-Manne.

Festivaalialueen portilla ostimme pääsylipun, johon sisältyi viinikarahvi ja lasi. Sisäpuolella avautui "paratiisi", riveittäin viinitynnyreitä, joista itse sai laskea viintä niin paljon kuin sielu sieti. Niinpä Lapinpoika-Esko jäi jo ensimmäisen viinitynnyririvin viereen, me muut sentään lähdimme karahveineen katsastamaan aluetta muultakin kantilta.

Alueella oli kaksi-kolme ravintolaa, joissa soi kreikkalaismusiikki höystettynä kansantanssiesityksillä. Parhaimpia viinejä tarjoilivat kansallispukuiset tytöt mukanamme olevaan lasiin. Ilta kului rattoisasti viinejä "makustellen" ja joskus puolenyön jälkeen suunnittelimme laivaan lähtöä. Portin vierestä löysimme Eskon, joka oli suorittanut kunnon tankkauksen.

Viintä ei saanut viedä portista ulos, mutta Eskohan ei tästä välittänyt, karahvi puolillaan hän hoiperteli jonon jatkona. Saimme vaivatta taksin, mutta Eskon saaminen taksiin tuotti vaikeuksia. Joku kreikku huomasi suomalaismerimiehen ja karahvin sisällön haluten mukaan apajalle. Lapinpoika ei viiniään jakanut, vaan tempasi kreikkua kuonoon. Siinä lensi pusikkoon kreikku että karahvi. Rauhoittelimme Eskoa ja saimme tungettua hänet taksiin ja kuskille käsky kohti satamaa. Laivalle päästiin, kenellä vielä mukana karahvi, kenellä lasi, Eskolla ei mitään.

Aamulla kerroimme muulle porukalle reissustamme, kateellisina kuuntelivat tarinaamme, olisi heillekin ilmaiset viinit kelvanneet. 

Tässä muistelussa suomalais-kreikkalainen yhteistyö ei  kuitenkaan kovin hyvin sujunut.