Boniksen pummi

Olin AL:n AYMARAssa kesällä 1970 ja kävimme tietysti Buenos Airesissa. Laivaan tuli "vierailulle" vanha vatsakas mies, joka puhui suomea. Selvisi, että kaveri on entinen merimies, jäänyt muinoin Boniksessa ahteriin ja asettunut asumaan maahan. Hän oli tehnyt Argentiinassa sekalaisia hommia ja saanut maan kansalaisuuden. Sai pientä eläkettä, kertoi asuvansa jossakin murjussa, jossa ei ollut sähkövaloa eikä muitakaan mukavuuksia, ajanvietteenä vain pari kirjaa. Niinpä hän "asusteli" suomalaisissa laivoissa kun niitä Puerto Nuevon Darsena C:hen silloin tällöin saapui.

Hän koisasi yöt miehistön päivähuoneen soffalla ja ruokaili kanssamme, vuoroin täkkärien ja koneporukan messeissä. Hänen ruokailutapansa olivat iljettävät. Hän latoi lautaselle ruokaa mielettömät määrät, söi hotkimalla kiivaaseen tahtiin, ei jaksanut kaikkia syödä ja useinmiten yökki ja oksenteli kesken ruokailun.

Päivisin hän käppäili maihin ostamaan janoisemmalle porukalle pure alcoholia, kansanomaiselta nimeltä "puuroa". Tätä sai olemattomaan hintaan ostaa apteekeista periaatteessa rajattomasti. Itse hän sitä myöskin naukkaili ja hoilotti sävelmää:"Oi Honolulu, siellä olla saa kuin zulu!"

Kaverin oleskelu laivassa alkoi kuitenkin pidemmän päälle kyllästyttämään. Eikä vähiten se että hän "puuro tokkurassa" laski alleen ja sotki paikkoja. Miehistömessien jääkaapeista kerätty makkara- ja säilykehivakka  kainalossaan hän vähän ennen uloslähtöpäivää tallusteli viimein maihin.

AL:n seilurit tämän papparaisen varmasti muistavat.