You are here

Laivasähköttäjän muistelmat

Onkos kukaan onnistunut saamaan käsiinsä tommosta kirjaa:

https://lastu.finna.fi/Record/lastu.1686663

 

Forums: 

Kirja on tilattavissa Mediapinnalta tuossa linkissä olevalta sivulta. Sen voi tilata myös minulta sähköpostilla. Sen hinta on 35,50€

Kerron kirjassa miten innostuin nuoruudessani sähkötyksestä ja pääsin sitten opettelemaan sitä armeija-aikanani viestirykmentissä. Siellä oli paljon radio-amatöörejä, joiden toimintaa seurasin kurssin vintillä olevalla amatööriasemalla  iltaisin päiväohjelmien päätyttyä. Se vei niin mennessään, että itsekin sitten suoritin radio-amatöörikokelaan tutkinnon 1965. Kokelasyhteyksiä tuli pidettyä silloin alussa ahkerasti. Silloisella kokelasluvallahan (OH3LW) sai pitää yhteyksiä kiteellä toimivalla lähettimellä, jonka teho oli aika vaatimaton nykytehoihin verrattuna. Kyllä niillä kotitekoisilla vehkeillä silti yhteyksiä pidettiin ihan mukavasti. Hyvien radiokelien aikana pääsi pienilläkin tehoilla ympäri maapallon, kun tuuri kävi. :)
 
Armeija-ajan jälkeen innostuin Helsingissä annettavasta kansainvälisestä laivaradiosähköttäjäkoulutuksesta. Hain ja pääsin sinne ja siellä olikin monta entistä armeijakaveria ja radioamatööriä opettelemassa uutta ammattia. Se oli silloin hienoa hommaa, ja kiinnosti myös päästä katselemaan maailmaa. Eihän siihen aikaan vielä harrastettu Suomesta ulkomaan matkoja sillä tavalla kuin nykyään.
 
Radioamatöörilupani meni vanhaksi, kun olin lähtenyt maailmalle rahtilaivan sähköttäjänä, joten en sieltä voinut amatööriyhtetyksiä pitää, vaikka kuuntelinkin radioamatööribandeja vapaa-ajalla. Laivan lyhytaaltovastaanottimethan pääsivät kaikille amatöörialueillekin. Laivan ammattilähettimet toimivat kiteillä, joilla pääsi siis vain hyväksytyille ja ennalta määrätyille, laivakohtaisille kutsu- ja työskentelytaajuuksille eri aaltoalueilla.
 
Kertoilen kirjassa laivasähköttäjän toimista ja muustakin elämästä niissä ympyröissä, joissa silloin elettiin. Kirja ei ole mielikuvitusromaani, vaan kirjoitin aina yhden erillisen tarinan, mikä muistui mieleen. Joka tarina on siis oma juttunsa. Paljon oli siihen aikaan vapaata satamissa, joissa kävin tutustumassa ympäristöön ja paikalliseen kulttuuriin eri puolilla Eurooppaa, osin Afrikkaa ja Amerikan ja Kanadan itärannikolla.
 
Sitten kun tuli aika kouluttautua taas uuteen ammattiin, innostuin uudestaan radioamatööritoiminnasta. Vuodesta 1982 lähtien pidin kusoja innokkaasti uudella kutsulla OH8KF. Toimin silloinkin lähes yksinomaan CWllä. Se oli minun juttuni ja on edelleen. Sähkötys on korvissani kuin musiikkia. Ja ennen vanhaan, kun sähkötettiin pumpulla, eli tavallisella sähkötysavaimella, jokaiselle sähköttäjälle muodostui ihan oma ja tunnistettava käsiala. Siitä tunnisti kaverin jo ennen kuin kutsuakaan kuuli.
 
Laivaradiosähköttäjän ammattihan loppui 1980 luvulla, kun tuli uusia yhteydenpitolaitteita. Nyt se ammatti on siis jo historiaa, ja tuli minulle henkilökohtainen tarve kirjoittaa muistiin siitä ammatista, jota ei monikaan enää edes muista. Halusin myös antaa lapsilleni ja lapsenlapsilleni jonkin pysyvän muiston isoisästä. Jos se ei nyt ehkä vielä kiinnosta, niin onpa sitten kirja, josta voivat lukea mitä "pappa" touhusi aikanaan, kun voi olla, ettei silloin ole enää keneltä kysellä.
Tapani Salminen

Suora linkki, josta kirja löytyy.

http://mediapinta.fi/

Tapani

Se oli jo päätynyt osaksi Suomen suurinta kirjastojärjestelmää. Kirjasi on varsin hyvä monin osin ja avaa monelle kipinän töiden yksityiskohtia, saloja. Mutta vähän risujakin; toistuvat maininnat "radiohuoneesta" ja "ruokalasta" laskevat muutoin hyvän kirjan arvoa ammattimerenkulkijan, entisenkin vinkkelistä. Jonkun läpiluku ennen painatusta olisi korjannut asian, mutta tämä on jälkiviisautta eikä moista maaihmiset edes huomaa.

Satamakuvaukset eritoten Kanadan itärannikolla kalastuksineen ovat mieleenpainuvia. Eräissä eurooppalaissa kohteissa tarina muistuttaa enemmänkin turistiopasta, mutta ehkäpä "tuhmuudet" (if any)olet jättänyt pois tarkoituksellisesti.

Mitäpä niitä jälkipolville kertomaan... ;)

Sailor

Kiitos palautteesta!

Se on aina hyödyllistä ja on kiva kuulla arviointeja. Risutkin osuvat aivan paikalleen. Paljon on sellaisia merenkulkijoille tuttuja sanoja, joita maakravut eivät ymmärrä, joten en aina niitä ole käytellyt. Lapsenlapsia kun lähinnä ajattelin. Oikein olet myös oivaltanut joidenkin muisteluksien osalta. Ihmisillä kun eri elämänvaiheissa voi muodostua sellaisiakin muistoja, joita on parempi ajatella ja hymyillä hiljaa itsekseen. :)

Tapani