You are here

Lakossa

JariSavolainen's picture

Vuoden 1980 alkupuolella oli melko pitkä radiosähköttäjälakko. Olin silloin Vasa Shippingin Sandvikenissä ja tultiin Englannin Purfleetiin Kanadasta. Liiton ukaasi oli, että sähköttäjä poistuu satamassa laivasta lähimpään hotelliin ja sen kustantaa varustamo. Jollei kustanna, kipinä lentää Suomeen odottamaan sopimuksen syntyä. Lentokustannukset maksaisi varustamo heti tai jälkikäteen.

Kerroin Purfleetissä nämä terveiset kipparille. Hän soitti varustamoon, jossa vastaus oli ettei mitään vitun hotellimajoituksia tai lentoja makseta. Pakkasin tavarani ja tilasin taksin kaijalle ja sanoin kipparille lentäväni Suomeen neuvottelutulosta odottelemaan. Kippari ymmärsi kantani hyvin ja lainasi minulle omista varoistaan rahaa lentolippuun, koska varustamo oli jäädyttänyt palkanmaksuni. Kaijalla taksia odotellessani kippari oli mukana ja pirautti kaijapuhelimesta konttoriin viimeiset tiedot. Varustamon johtajan viimeiset terveiset olivat, että jos kipinä nyt lähtee, milloinkaan tässä varustamossa ei hänelle töitä löydy.

Taksi tuli ja ajoin Heathrowin kentälle. Lipputiskillä tuli ilmi, että meklari oli käsittänyt kipparin jutut väärin ja tilannut minulle lipun Suomeen varustamon piikkiin. Hyvä näin. Olin viikon verran Suomessa. Sitten Vaasasta soitettiin, että sopimukseen on päästy ja lippu Lontooseen odottaa Vantaalla. Ikuisesta jobiboikotista ei ollut puhetta puolin eikä toisin. Soitin varmistussoiton liittoon, josta kerrottiin Vasa Shippingin tehneen erillissopimuksen liiton kanssa. Varustamon kaikki alukset olivat vapaita seilaamaan. Sähköttäjän peruspalkkaa nostettiin 1000 mk lakon ajaksi. Sen jälkeen varustamo maksaisi normaalit sovitut korotukset.

Taksilla Vantaalle, lento Lontooseen, yöpyminen jossain siellä rannan lähellä hotellissa ja aamusella veneellä ankkurissa odottavaan laivaan. Paatti oli saanut liitoilta erivapauden siirtyä kaijapaikkaa täyttämästä merelle ankkuriin.

Konepäällyston lakkokin oli menossa. Jo täkillä veneestä noustessa oli parvi konemestareita ja kippari kimpussa. Heti radiohyttiin ja puhelu Konepäällystöliittoon josko sopimus on syntynyt. Mestarit saivat ok:n liitostaan ja koneet paukahtivat käyntiin alta aikayksikön. Työtaistelussa aina tunteet kuumenevat. Purfleetin kaijalla luvatusta meikäläisen jobiboikotista ei sen koommin puhuttu. Muistelen, että Nielsenillä saman lakon aikana jotkut kipinät lensivät Australiasta Suomeen hetkeksi. Täytyy ihmetellä varustamoiden logiikkaa halpa hotellimajoitus satamassa vs. edestakaiset lennot Suomeen. Sama homma nykyisissä sisämaan lakoissa, tappiot per päivä verrattuna palkankorotuksiin.

Lakon aikana seilauksesta sain kitkerääkin palautetta juorubandilla muilta kipinöiltä. Heidän oli vaikea ymmärtää miten me voimme seilata kun muut ovat lakossa. Eivätkä mainintani meille maksettavasta roimasta palkanlisästä edesauttaneet ymmärrystä. Joku mainitsi jopa sanan rikkuri, vaikka koko homma oli oman ammattiliiton junailema.

Forums: 
TimoSylvänne's picture

Jäin lomalle alkuvuodesta 1980. Siihen aikaan ei enää maksettu ulos, vaan jäätiin lomalle ja työsopimus varustamoon oli voimassa toistaiseksi.

Kevättalvella alkoi radiosähköttäjien lakko. Suomessa oli maissa työmarkkinajärjestöt tehneet sopimuksia, joissa palkankorotukset olivat olleet 12% huitteilla. Merenkulkijoille tarjottiin aluksi 0% sitten 6 % korotuksia ja lakkoonhan se johti.

Aiemmin lakot olivat koskeneet Suomen satamiin tulleita laivoja. Nyt lakko oli maailmanlaajuinen ja tramppilaivojen kipinätkin aloittivat lakon laivan tultua satamaan, niinkuin Jari kertoo.

Kuten nykyäänkin, tiedotusvälineet yhteen ääneen ajoivat työnantajien asiaa. Kipinäthän laskivat laivaväen palkat, josta työstä minullakin oli lähes kymmenen vuoden kokemus. Ei koskaan, ei missään laivassa milloinkaan, ei kenellekään oltu maksettu sellaisia palkkoja, mitä media väitti merenkulkijoitten ansaitsevan. Joko palkkatilastot oli tarkoituksella vääristelty, tai sitten niitä oli lihotettu lisäämällä varustamoiden suuripalkkaisten johtajien tienestit päälle.

Lakon aikana silloin tällöin varustamosta soitettiin ja tarjottiin jobia johonkin laivaan. Kuulema juuri sitä laivaa lakko ei koskenut. Varmistaessani liitosta tilannetta, olivat kaikki nämä tarjotut laivat myös lakon piirissä. Kun sitten otin uudelleen yhteyttä varustamoon, siellä suuresti hämmästeltiin, ettei sen laivan pitäisi olla lakossa.

Omasta puolestani hämmästelin sitä, että meille kerrottiin työantajien osaltaan rahoittavan ammattiliiton lakkorahastoa. Varustajien ansiosta saimme suurempaa lakkoavustusta. Kuten Jari kertoo, osa varustamoista teki liiton kanssa erillissopimuksen. Tuo 1000 mk korotus on ollut suuruusluokkaa 25% kuukausipalkasta.

Lakko päättyi toukokuun puolivälissä. Itsekin sain jobin saman tien. Kuitenkin kun liitosta varmistin, että laivaan voi lähteä, ei lakkoasiat olleet vielä sovitut sen laivan osalta. Vajaan viikon soittelin varustamon ja liiton väliä, ennenkuin molemmat osapuolet olivat yksimielisiä lähdöstäni laivaan.

Tiedotusvälineet pitivät suurta valitusta saamastamme 14% korotuksesta, koska maissa oli "jouduttu tyytymään" 12% korotukseen. Joskus seuraavana vuonna luin pikkuisen uutisen, että edellisen vuoden keskimääräinen palkankorotus maissa oli ollut 16%, kun mukaan laskettiin "teollisuuden liukumat".

Lakkodokumentteja luettavissa Äänimeren ST ry albumissa