Stadilaiset seilorit

Lähettänyt KariHovi Ti, 13.03.2012 - 22:22

Kävimme Finnclipperin kanssa syksyllä 1972  Jätkäsaaressa ja osa porukasta vaihtui. Laiva lastasi yleensä Haminassa, joten miehistökin oli enimmäkseen paikkakuntalaisia mutta nyt saatiin muutama helsinkiläinenkin. Matruusi Mara ja puolikas Tarkka saapuivat laivaan. Kaverit olivat vähän rempseämmästä päästä jo siitäkin syystä, että seilausta löytyi Wihurin Havajin linjalta ja kotipaikkakin oli "stadista" eikä mistään "kaakon kulmilta".

Olimme Houstonissa Texasissa ja laivan uloslähtö tapahtuisi iltapäivällä. Mara ja Tarkka saivat päähänsä lähteä lounasaikaan Houstonin sataman läheisyydessä olevaan Harbour Lite-nimiseen kapakkaan, jota myöskin hevostalliksi kutsuttiin. Nimitys hevostalli oli tullut ehkä siitä, että kapakan atmosfääri puulattioineen, pölyineen ja hajuineen  toivat mieleen enemmänkin karjatilan kuin anniskeluravintolan. Myöskin kapakan kanta-asiakkaat, tälläiset runsasmuotoiset Texas-leidit muistuttivat lähinnä tykkihevosta.

Laivan uloslähtö tapahtui 15 pintaan, kaveruksia ei näkynyt laivalla, eikä heitä jääty odottelemaan. Kippari ilmoitti agentille, että mikäli he ilmestyvät kaijalle, pistää heidät linja-autoon ja lähettää New Orleansiin jonne seuraavaksi menimme.

Reilu vuorokausi myöhemmin saavuimme New Orleansiin ja vaiteliaat matkalaiset saapuivat alukselle tietäen, että lemputhan tästä tulee pahimmiten jopa seilauskieltoa. Kaverit joutuivat välittömästi "punaiselle matolle" kipparin puhutteluun. Pojat seisoivat salongin ovella, mutta kippari ei ollut huomaavinankaan heidän saapumistaan. Kun he olivat aikansa seisoneet  ja yskimällä yrittäneet tuoda itsensä julki, kippari vihdoin avasi suunsa kysyen: Jaa, työnsankareiden mitaleitako olette tulleet hakemaan? Tämän jälkeen hän oli ilmoittanut, että välittömästi ensimmäisessä Euroopan satamassa, joka oli Le Havre, he saavat lähteä Suomeen omilla kustannuksillaan.

New Orleansista lähdettiin aikanaan, käytiin vielä Georgiassa Savannah´issa ja aloitettiin matka Eurooppaan. Matkan aikana Mara ja Tarkka käyttäytyivät moitteettomasti, tekivät töitä kuin hullut eivätkä edes koskeneet olutpulloon. Niinpä päivää ennen Le Havrea he kävivät anomassa kipparilta, että saisivat olla Suomeen saakka. Rahaa oli kuulemma niin vähän, että se menisi kaikki matkakustannuksiin. Kippari heltyi ja lupasi harkita asiaa.

Le Havreen saavuttiin ja kaverit saivat jäädä laivaan. Kuinka ollakaan pojat vetivät jo seuraavana päivänä pystyyn, oli kai ollut turhan pitkä kaljottelutauko. Nyt kipparin mitta täyttyi. Kävimme vielä Rotterdamissa ja sieltä Bremeniin ja täällä kaverukset saivat lähteä.

Bremenissä aamusella Tarkka aika jurrissa saapui päällystön messiin kysyen kipparilta, joka silloin sattui olemaan paikalla: Koskas se flykäri stadiin lähtee? -  Lykari? Te menette junalla Tanskaan, sieltä Tukholmaan ja laivalla Turkuun ja loppumatkan saatte vaikka kävellä statiin, ilmoitti savolaissyntyinen raumalaiskippari kylmän rauhallisesti ja löi tiketit kouraan.

Bremenin jälkeen kävimme vielä Malmössa ja Haminaan saavuimme viikon päästä. Pojilta oli jäänyt osa tavaroista laivaan, joita he kävivät hakemassa Haminasta, kertoen samalla matkastaan joka kaikkien kommerverkkien kautta samana aamuna oli päätynyt Helsinkiin. Rahat oli loppu, mutta onneksi seilauskieltoa ei tullut.

Forums