Tutka ja suhtautuminen uuteen laivoissa

Lähettänyt ArmasAallontie

Keskustelu tutkista osoittaa että moni on saanut pienen haavan sieluunsa näiden asioiden kanssa touhutessaan.Tämä kirjoitus ei ole täysin omia kokemuksia,vaan,perustuu myös kuulopuheisiin mutta ei sentähden ole epäluotettavaa.Kuten T.S. toisaalla kirjoittaa ensimmäinen laivatutka Suomesa oli m/s Aurorasa,jenkit olivat takavarikoineet laivan sodan aikana ja asentaneet siihen tutkan joka jäi laivaan kun se sodan jälkeen palautettiin omistajilleen,saiko päällystö minkäänlaista koulutusta tutkankäyttöön jää hämäräksi.Kun sitten laivoihin alettiin hankkia tutkia itse oli suhtautuminen niihin hyvin varovaista,joissain laivoissa ei saanut käynnistää ilman päällikön lupaa yms.Täytyy ottaa huomioon että päällystöstä suuri osa oli alkanut merimies uransa purjelaivoissa saadakseen praktiikan täyteen,henkinen matka nykyaikaan oli joillekin pitkä.

Merkillinen juttu oli että ensimmäisessä laivasa perämiehenä ei ollut tutkaa ollenkaan,mutta kummasti sitä puksuteltiin Pohjanmeren hiekkapankkien ja laivojen seassa sumussakin eikä kukaan kaivannut tutkaa.Sitten kun siihen tutustui tuntui siltä että ilman sitä ei tule millään toimeen.Toisessa laivassa oli sitten tutka ja hyvä olikin,iso Decca,siinä oli oli myöskin true motion toiminto mutta sen käyttö oli ankarasti kiellettyä,försti oli tutustunut true motioniin jossain svenskissä,ja kun oli varma ettei kippari enää tullut brygalle hän kävi minua opettamassa,oppi siinä samassa itsekin enemmän,hänen teoriansa tm:n kieltämiseen oli se että Ukko itse ei ymmärtänyt sen päälle enempää kuin sika sukeltamisesta.Siis sen sijaan että olisi joukolla opeteltu t,m:n käyttö kunnolla lätkäistiin käyttökielto,henkinen lukko.Lunttasin vähän vanhoista koulukirjoist,niissä kyllä käsiteltiin tutkaa navigointi-välineenä mutta monessa laivassa asia oli toisin.

Ainkin siinä koulussa jossa itse opiskelin laahasi opetus kymmeniä vuosia jäljessä käytännön elämästä,toki mentiin opetussuunnitelman mukaan ajatus oli kai että kyllä nesitten laivoissa oppii.Koulussa oli vanha Decca-rämä jota ei muistaakseni käynnistetty koskaan,näytettiin vain,merenkulku opetus oli logaritmeillä laskettuihin pitkiin laskuihin,mistään taulukoista ei hiiskuttukaan.Vielä aliperämies luokan loppukokeiden aikoihin lehtori vakuutti."Nämä ovat ainoat keinot joilla te saatte luotettavan paikan,jollette näitä osaa olette pulassa"Hän oli muuten erittäin pätevä opettaja,mutta kun ei,niin ei.Toisessa laivassani perämiehenä oli kipparina vanha Gustav Erikssonin mies,olikohan seilannut peräti perämiehenä en muista.Parhaaseen purjelaiva stailiin otti kolmonen niin pian kuin mahdollista aamulla sijoittajan ja puolenpäivän korkeutta mittasi kaksi miestä kippari oli aina mukana,vaikka eihän se ollut sen kummempi sijoittaja kuin muutkaan.Kun sitten olin ottanut ensimmäise aamukorkeuteni ja laskin sitä-logaritmeilla-tuli Ukko naviskaan,vilkaisi plotting sheettiä ja murahti etkö sinä ole ottanut korkeutta,viittasin papereihin ja sanoin laskevani sitä juuri,ne oli tosi pitkiä laskuja ja ottivat aikaa vaikka niihin oli kyllä tullut kokemusta.Ukko purskahti nauruun"vielläkö siellä opetetaan noin".Vaikka ei hänellä paljon nauramista ollut,itse laski joillain ihme Italialaisilla taulukoilla joilla aikaa kului ainakin yhtä paljon.

Summa summarum:Kyllä se oli yleinen mielipide ja pureutuminen kangistuneihin kaavoihin joka vaikutti suhtautumiseen esim.tutkaan aina tonne 60-70-luvun vaihteeseen,niihin aikoihin tuli opetussuunnitelmiin muutos,ja suomen merenkulku siirtyi 1900-luvulle.Olenkohan kirjoittanut tämän jo ennen?

Mikko Koho (ei varmistettu)

Ma, 16.05.2016 - 18:56

Merenkulussa on aina pistänyt silmään se että hallitun käyttöönoton (yhteistyö viranomaisten kanssa jne.) sijaan uusille asioille laitetaan kampoihin ja niiden merkitystä vähätellään esimerkiksi pitämällä niitä "apukeinoina" vaikka ne olisivatkin tosiasiassa keskeinen osa työntekoa. Seppo Laurellin "Suomen majakat"-kirjasta saa lukea kuinka jopa ensimmäisten miehittämättömien loistojen hankinta oli aikoinaan hankalaa, kiitos siitä esimiesten vastustukselle. Onnettomuustutkintakeskuksen raportissa "B1/2001M Matkustaja-autolautta ISABELLA, pohjakosketus Staholmin luona Ahvenanmaalla 20.12.2001" on kattava kuvaus suhtautumisesta tutkan käyttöön ja sen vastustukseen, onnettomuuden syntyähän edesauttoi se että tutkakartta oli otettu koeluotsauksen takia pois käytöstä, mutta pakko lainata lyhyt pätkä ko. raportista:
"Eräs ISABELLAn päälliköistä oli jo aiemmin huolestunut koeluotsauksen kyseenalaisista periaatteista ja raportoi varustamolle hänen mielestään vaarallisesta koeluotsaustavasta, jossa navigointilaitteiden suorituskykyä tahallaan heikennetään. Raporttiin ei varustamossa reagoitu. Suomen Laivanpäällystöliitto pyysi vuonna 1999 merenkulkulaitoksen alusturvallisuusjaostoa selvittämään koeluotsauksen meriturvallisuutta tilanteessa, jossa tutkakuvalla normaalioloissa oleva karttapohja poistetaan. Asiaa ei selvitetty, eikä alusturvallisuusjaosto ottanut sitä uudelleen käsittelyyn. Alan asiantuntijat olivat täten havainneet koeluotsauksen sisältyvän riskejä, mutta merenkulkulaitos ei siihen puuttunut. SOLAS-yleissopimukseen tehtiin vuonna 2000 lisäys, jonka perusteella mikään taho ei saa estää tai rajoittaa aluksen päällikköä hänen tehdessään turvallista navigointia koskevia päätöksiä ."
(Lähde: http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/vesiliikenneonnettomuuksientutkinta/2001/b12001m_tutkintaselostus/b12001m_tutkintaselostus.pdf"

Kirjoittajan mielestä on todella ikävää ja turhauttavaa jos asian kuin asian, alalla kuin alalla, annetaan mennä näin pitkälle ennenkuin joku reagoi.

Anonymous (ei varmistettu)

Ma, 13.11.2017 - 18:39

70-80-lukujen taitteessa seilasin perämiehenä panamax bulkkerilla Liberian lipun alla. Matkalla Vancouver B.C.- Odessa sammui viimeinen tutka Gibraltariin tullessa. Siitä sitten mentiin Istanbuliin asti ilman tutkaa. Kreikan saaristossa sitä alkoi jo vähän kaipaamaan, kun liikennettäkin oli jonkin verran, eikä tuon kokoinen alus ollut kovin ketterä kurvailla. Varsinkin yön pimeydessä sai olla aika tarkkana, kun piti väistellä liikennettä ja passailla samalla positiota ja käännöspisteitä.

Ennen tutkia laivat olivat aika pieniä ja liikennettäkin oli vähemmän. Se sujui hyvin muutaman tuhannen vuoden ajan.