MERITAn jobit

Lähettänyt TimoSylvänne

Radiosähköttäjä Timo Viinamäki muistelee jobejaan MERITAssa

Minä olin 3 kertaa Meritan päällä. Ekakerran menin kipinäkoulun  päätyttyä Kokkolassa Meritaan vikaeraamaan myyntireissulle. Oulusta otettiin puutavaralasti ja kuten kuvistakin näkee, se oli kaatua kansilastia otettaessa satamaan… Kuulemma ainoa laiva, joka on ottanut lastia Ortkarin samassa ja purkanut samaan paikkaan ;-). Matka jatkui Oraniin sieltä Pireukseen myyntiin, joka meni perseelleen (koittiko joku vedättää hintaa ja vetää välistä liikaa?) laivan kunto ja hinta eivät kohdanneet! Kreikan saaristossa perämies nukahti vahtiin ja onneksi vahtikaveri sen verran oivalsi, että autopilotti päältä poies ja manuaalisti ohjasi laivan saaren ohi, johon se olisi törmännyt muuten. Matka jatkui Iteasta eurooppaan ja marras/joulukuussa 1980 maksoin itseni ulos Kotkassa.

Toisen kerran olin päällä tammikuussa 1981 kun Uudestakaupungista lähdettiin Venezuelaan. Curacaossakin piipahdettiin kun oltiin menossa Mississippijoelle. Lastin saatuamme lähdettiin yöllä kohti eurooppaa. Meritassa oli kaksi tutkaa, josta toinen oli rikki (yritin sitä korjata, mutta enpä saanut kuntoon). Myötävirtaa 16 solmua, yöllä, toinenkin tutka pimeni… Kylläpä prykällä tuli kiirettä, mutta onneksi toisen laivan tutkaohjauksella saatiin laiva pysäytettyä ja turvallisesti ankkurille. Tutkan korjauksen jälkeen jatkettiin matkaa ja kuinka ollakkaan heti lähdön jälkeen huomattiin, että makea vesi ei riitä määränpäähän saakka (evaporaattori oli rikki!). Joten pääsiäinen meni redillä Azoreilla, kun päästiin satamaan punkraan vettä vasta arkipäivänä. Suomeen päästiin ja lomille.

Kolmannella reissulla sahattiin eurooppaa ristiin rastiin ja käytiin Puolassa telakalla jossain välissä. Yksi tapaus jäi tuosta reissusta mieleen, kun meillä oli Raahesta otettu teräslasti joka oli menossa Saksaan. Pohjanmerellä iski kova myrsky ja kipparia rupesi pelottaan, että lasti lähtee liikkeelle, silloin olisi pellit leikanneet kyljet auki ja edessä Malmin kohtalo!? Ajettiin puolella teholla vasten aaltoja pari vuorokautta ja kun laivassa ei ollut GPS:ssää tai muutakaan apuvälinettä, piti sähkötyksellä herätellä rannikkoasemat ottamaan ristisuuntimat ja laskemaan meidän tarkka paikka, että osattiin suunnata Bremerhaveniin myrskyn lakattua. Paikka löytyi ja sitten kun tutka kantoi maihin asti löydettiin perille. Jossain vaiheessa Merita tuli Helsinkiin ylösmakaamaan ja porukka pihalle. Merenkulun lama oli alkanut, ei sen puoleen Radiosähköttäjät  oli muutenkin kuolevien ammattien listalla. Laiva myytiin ja sen koommin en ole ollut laivan päällä kuin loma tai hupireissulla.

t.Timppa