"Rullaus" Casablancassa

Lähettänyt KariHovi

Syksyllä 1967 kävin ensimmäisen kerran Casablancassa. Satama-alue ja itse kaupunkikaan eivät nuorille merimiesten aluille elämyksiä tarjoilleet. Ei ainakaan Humbhrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin klassikko-elokuvan tyyliin. Yksi kuitenkin on jäänyt mieleen, jos sitä nyt elämykseksi voi sanoa.

Lähellä satamaa oli Kansainvälinen Merimiesklubi, kävimme sitä katsastamassa, mutta päiväsaikaan mahdollista ohjelmaa ei ollut tarjolla joten jatkoimme kaupungille. Osuimme johonkin kulmakioskiin, lähinnä se oli tupakkakauppa. Päätimme ostaa postikortit ja merkit.

Olin ostokseni tehnyt ja työnsin vaihtorahat, muutaman setelin paitani rintataskuun. Kauppaan ilmestyi rääsyläisen näköinen ukko, noin reilun 10-vuotiaan tytön kanssa. Tyttö ilmiselvästi flirttaili meille, kohottaen hyvin kehittynyttä rintavarustustaan ja levittäen risaisen t-paitansa kaula-aukkoa. Pölykalle - Lapinpoika - meitä muita jo hiukan varttuneempi, katseli lumoutuneena tyttöä. Toppuuttelin kaveria sanoen vielä; katsohan nyt minkä ikäinen ja kuinka suttuinen tuo plikka on. Rääsyläisukko tiedusteli kansallisuuttamme. Kerrottuamme sen, hän ystävällisesti taputteli minua olkapäälle puhuen ranskalais-englantilais-sekoituksella:"Fenlandes, verry good". Samalla hän siitä tytön kanssa häipyi. Niin mekin lähdimme etsimään lähintä baaria, jossa voisimme kirjoittaa kortit.

Baari löytyi ja tilasimme juotavaa. Aikoessani maksaa oman osuuteni juomista huomasin rintataskuni tyhjäksi. Se "ystävällinen äijänkäppyrä" taputellessaan olkapäätäni oli näköjään siepannut dirhamit taskustani. Rahojen arvo ei ollut kummoinenkaan, mutta harmitus oli melkoinen. Välittömästi tuli mieleeni vanhojen merimiesten toteamus siitä, mikä tai kuka on "paras" arabi. Jääköön tämä lause nyt toistamata.

Tällöin päätin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun minut "rullataan".

No, vaihtelevalla menestyksellä tämä päätös on pitänyt.

Anonymous (ei varmistettu)

Su, 24.06.2012 - 00:16

Oppirahat on jokainen maksanut.