You are here

Vapaata

TimoSylvänne's picture

Merimieskielessä oli muutamia vapaa-sanan yhdistelmiä, mitkä tarkoittivat eri asioita:

  • vapaapäivä oli maalaushommissa kohta, mikä oli jäänyt maalaamatta. Läkkäyksessä - jotkut sanoivat fläkkäys tai pläkkäys - eli ruosteenpoiston jälkeen pohjamaalatuissa kohdissa vapaapäiviä ei niinkään tullut. Kun vedettiin yli samalla värillä, mikä oli jo ennestään, saattoi joku kohta jäädä maalaamattomaksi. Poosun silmähän vapaapäivät pani merkille.
  • merimiesvapaa eli pystyynveto eli luvaton työstä poissaolo. Asianomaiselle nolo tapahtuma, mutta oli sellaisiakin, jotka pidetyillä merimiesvapailla ylpeilivät.
  • vapaavahti. Vahtia ajavat olivat työssä ollessaan vahdissa ja vapaa-aikanaan vapaavahdissa. Vahtiporukkaa olivat perämiehet ja yksi tai kaksi täkkäriä, konemestarit ja kullakin kaverina yksi moottorimies vanhoissa laivoissa, joissa ei ollut valvonta-automatiikkaa, sekä kipinä. Jatkuvassa päivätyössä arjet pyhät oli pyssäporukka.
  • vastikevapaa. Vahtia-ajavat ja pyssäporukka tekivät merellä 7 päiväistä työviikkoa. Lauantaina ja sunnuntaina tehdystä varsinaisen työajan työstä kertyi tunti tunnista vatikevapaata. Ulosmaksun yhteydessä maksettiin vastikelomapalkka.

 

Tuosta merimiesvapaasta eli pystyynvedosta muistuu mieleeni erään vanhan lämmittäjän toteamus:"En ole päivääkään vetänyt pystyyn, mutta lemppuja on tullut aika kivasti".

Aikoinaan yhdessä paatissa meni merellä timpalta viikonloppu muutaman päivän pitkäksi. Sivukorvalla kuulin förstin valittavan kipparille, ettei kaveri ole kyennyt töihin pariin päivään, pitäiskö punaista mattoa tarjota. Kippari totesi tähän, että timpuri on ollut yhtiössä parikymmentä vuotta ja on erinomainen merimies. Tuosta kännistä kun selviää, on raittiina taas kuukausitolkulla. Se on nähty. Tässä mitään kuulusteluja turhan takia. - Ja näinhän se tapahtui, ei ollut timpuri enää kännissä tuon jobin aikana.

Ylpeiltävää jos ei muuta elämän aikana ole kertynyt, niin hyvä että edes voi merimiesvapaan pidosta ylpeillä. Harva on merimiesvapaata pitänyt, eikä merimiehistäkään läheskään kaikilla ole ollut siihen tarvittavaa lahjakkuutta.

Kokemukseni mukaan pystyynvetämiseen suhtauduttiin yleensä negatiivisesti. Se oli epäonnistumista. Jos vaikka kuukauden oli pöhnässä, niin työt kyllä piti pystyä hoitamaan.

Tuosta tupsahti mieleeni, kuinka eräässä Ro-Ro paatissa ollessani brykällä yytsikissä puolikkaana tuli kippari viereen ja sanoi:"Tällä haise gini, mene ulos yytsikki" (normaalisti siellä oltiin sisällä). Kun sitten tulimme Kieliin ja olin ruorissa, kostin hänelle puhumalla luotsin kanssa vain saksaa. Oli kiva katsella, kun kippari oli vaikean oloinen, koska ei ymmärtänyt ruorikomentoja. Näin hänen naamastaan, että hän ymmärsi yskän. En kovin usein tuoksunut, mutta eipä hän enää tullut haistelemaankaan.