Angelin pojat

Lähettänyt KariHovi

En ole musiikkimiehiä mutta muistelen, että vuosituhannen vaihteessa ja myöhemminkin lauluesityksillään kansaa viihdytti tyttöduo nimeltään Angelin Tytöt. Oikeastaan tarinani syntyyn vaikutti muutama päivä sitten televisiossa esiintynyt saamelaistyttöduo Märät Säpikkäät, tai jotakin sinne päin. Tämä johti Angelin Tyttöihin ja yli 40-vuoden takaiseen muistelukseen Angelin pojista. Kaverien tarinalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Käytän heistä oikeita nimiä, koska juttu ei ole kovin "paha".

Pumppasimme Salmisaaressa algerialaista punaviinilastia Alkon varastoihin syksyllä 1967. Kesälomalaismessikallet olivat siirtyneet jatkamaan opintojaan ja HESPERUS-laivaan tarvittiin kaksi uutta kallea. Puvut päällä, kravatit kaulassa isojen matkalaukkujen kera kaksi yli kaksikymppistä herrasmiestä saapui laivalle. He olivat veljekset Esko ja Simon Angeli Enontekiöstä. Eskosta tuli uffarien pölykalle ja Simonista miehistökalle. Esko oli tumma, vähän jörö ja jurrissa pikkasen agressiivinen. Simon taas vastakohta, vaalea, nauravainen ja kirkkaalla äänellä puhuva.

Veljekset olivat tehneet sekalaisia hommia Norjassa ja Ruotsissa, mutta vanhimman veljen innostamana päättäneet lähteä merelle. Kaverit tekivät työnsä moitteettomasti ja heillä oli tulevaisuuden suunnitelmat valmiina. Esko aikoi pölykallen jobin jälkeen siftata konepuolelle, Simon taas kansipuolelle. Heillä ei ollut merialan koulutusta, joten siirtyminen kyseisiin hommiin vaati vuoden meripalvelua messikallena.

Veljekset asuivat samassa hytissä ja kun kallen palkka oli varsin pieni, kaverit harrastivat säästäväisyyttä jopa niin, että jakoivat "tyttöystävänkin" veljellisesti keskenään. Tämä vähän ihmetytti etelän poikaa, mutta Lapissa tämä on normaali käytäntö, virkkoivat Angelin pojat.

Simon oli kerran päivällisen aikaan pienessä viihdykkeessä. Hän oli tuonut ruokatarjottimet ja muut tykötarpeet jo pöytiin, jälkiruoka oli vielä tuomatta, yleensä se oli hedelmiä. Niinpä joku kysyi mitä hedelmiä jälkiruoaksi on? Simon nauraen aprikoi:"En mie oikhein tiiä, ne on karvasia omenoita". "Karvaset omenat" osoittautuivat tuoreiksi persikoiksi. Joko Simon heitti vähän huulta, tai Enontekiön osuuskaupassa niihin aikoihin ei tälläisiä hedelmiä ollut tarjolla.