Vanha LITA

Yliperämiesluokan jälkeen 26.05.1972 pestauduin kakkoseksi (vir.1.perämies) Litaan ex Sneland I  joka oli juuri ostettu Norjasta. Bruttovetoisuus 11434 rek.ton. dw muistaakseni noin 17000 t. Laiva oli rakennettu 1962 Ranskassa Nantesissa.

Lensimme koko jengi varustamon tilaamalla yksityiskoneella Stavangeriin ja sitten sieltä lautalla Haugesundiin jossa laiva oli ja Norjan lipun tilalle nostettiin Suomen lippu. Tuleva kippari Paavo Elomaa ja tuleva siiffi Seppo Karttunen olivatkin jo laivalla meidän muiden saapuessa Haugesundiin. On erityisesti jäänyt mieleen se kuinka "ystävällisesti" Elomaan Paavo minua tervehti saapuessani laivalle: "ai sinäkö se sieltä sitten tuletkin". Todella mieltä ylentävää. Yliperämieheksi pestatui Olof Holmorg, kolmoseksi Kari (Pumppu) Kauppila ja kipinäksi Kari Husgafel. Poosuksi tuli Pertti Ahti. Konemestareista muistan ykkösen Juho Koskinen tai Koskela  kakkosen Seppo Suomela. Myöhemmin Suomelan tilalle tuli Klaus Beckman joka myöhemmin menehtyi ms Malmin onnettomuudessa Itämerellä 07.12.1979. Kone kolmosen nimeä en muista, mutta naama on kyllä jäänyt mieleen. Sähkömieheksi tuli muuan Wirkkunen (tai jotain naaman muistan hyvin)  Emännäksi pestautui Leena Huttunen ja en muista tuliko esa vai 2 kokiksi Febe Miinalaisen tytär jonka etunimeä en nyt muista. Febehän oli ollut emäntänä mm. Tornadossa.

Haugesundista "uuden" laivan keula suunnattiin kohti Nova Scotian Sydneytä jossa lastasimme kivihiililastin Chileen. Yliperämies Holmborg sai kai jonkun toisen mielenkiintoisemman jobin ja jätti laivan Sydneyssä ja hänen tilalleen tuli förstiksi Paavo Haveri, jonka tilalle myöhemmin tuli Veikko Latto. Elomaan Paavokin jätti laivan ensimmäisen lastin jälkeen kun olimme Chilestä seilanneet Peruun lastaamaan kalajauhoa. Elomaan tilalle tuli kippariksi sitten Per Sundström. Per Sundström oli "tietoinen" siitä, että kun kalajauholasti on purettu Jenkeissä niin alus suuntaa keulan kohti Sydneytä. Muistan hyvin kun hän rupesi etsiskelemään ja kyselemään Australian merikortteja sekä suunittelemaan reittiä. Hänen pettymyksekseen minun piti kuitenkin oikaista asia, että olemmekin matkalla Kanadan Sydneyhin Nova Scotian Cape Breton Islandille. Per Sundström oli todella mukava ja kaikkien pitämä päällikkö. Todellinen herrasmies.

Sydney oli täkkärien kannalta ikävä paikka lastata kolia koska laiturilla oleva lastauselevaattori oli kiinteä ja laiva oli aina siirrettävä jokaiseen luukkuun erikseen. Tietenkään ei voitu lastata niin, että yksi ruuma täyteen ja sitten seuraava vaan jokaisessa seitsemässä ruumassa oli käytävä ainakin kaksi kertaa. Kävin myöhemmin samaisessa Sydneyssä myös Altanon kanssa förstinä 1979 talvella. Sama ongelma jatkuvaa haalausta luukusta toiseen koko lastauksen ajan.

Litan matkat ulottuivat vaikka minne. Parhaiten on jäänyt mieleen kolikeikat Chileen ja romurautakeikat Jenkeistä Etelä-Korean Pusaniin. Pusanissa oli muuten siihen aikaan illalla kello 2200 jälkeen ulkonaliikkumiskielto. Jos ei sitä ennen kapakasta laivalle ehtinyt niin oli "ikävä" pakko jäädä yöksi ystävällisen kapakan järjestämiin tiloihin. Eikä onneksi ihan yksin tarvinnut peloissaan niissä tiloissa nukkua (pojat vaan tiesi kertoa). Että löytyihän niitä yöpaikkoja sitten niille jotka eivät ajoissa laivalle lähteneet. Poikien mielestä Pusan on todella hyvä ja merimiesystävällinen satama kuten kuulemani mukaan oli Chilen Bahia Quinterokin. On jäänyt mieleen kun Chilessä ykkös mestari Juho K tuli aamulla maista laivalle ja sanoi tullessaan, että kyllä hän nyt hyvin ymmärtää miksi pojat siellä niin hyvin viihtyvät. Mitä lienee tarkoittanut jäi minulle ainakin vähän epäselväksi.

Otin Litasta ulosmaksun San Franciscossa 05.05.1973 melkein vuoden palveluksen jälkeen. Vaimoni Eeva oli jouluaattona 1972 synnyttänyt minulle tyttären, joka kastettiin Elinaksi. Elina oli siis melkein viiden kuukauden ikäinen kun hänet ensimmäisen kerran näin.

Jengi viihtyi vanhassa Litassa todella hyvin ja meitä vaihtui iso jengi silloin 05.05.1973 San Fransiscossa joukossa paljon sellaisia jotka olivat edellisenä keväänä laivaan pestautuneet. En olisi minäkään vielä lomalle niin hirveästi hinkunut, mutta Eeva vaimo rupesi jo kotona hermostumaan ja pyysi Ojamieheltä, että se jätkä on jo lähetettävä kotiin kun on perhekin kasvanut. Ojamies teki työtä käskettyä. Vähän yli kahden kuukauden kesäloman jälkeen Keski-Suomen Kivijärvellä 18.07.1973 oli jälleen aika pakata matkalaukku ja tällä kertaa matka suuntautui Naantaliin, jossa Venezuelasta saapunut PASSAD III odotti uutta virkaintoista täkkikakkosta.

Jos laittaisin Nielsenin laivoja ns. paremmuusjärjestykseen omassa kategoriassani niin kyllä vanha Lita minun mielestäni on number one. Säälittää hieman nämä nykyiset merimiehet kun merimieselämästä on todella kadonnut se JOKIN eli se juttu. Säänölliset vuorotteluvapaat kuukauden välein yms. ovat pilanneet koko homman. Ei hirveästi kateeksi käy nykyisiä merimiehiä. Eipä silti ei ole kunnon villin linjan laivojakaan ainakaan Suomen lipun alla.

Terveisin
Timo

Katso LITA albumin kuvia