Kiinassa oli - lienee edelleenkin - paljon olutmerkkejä. Eri merimiesklubeilla tuotiin pöytään erimerkkisiä juomia. Kun laivaan tilattiin ulosvientiä, saatiin aina Tsingtao-olutta. Pullot olivat kolmevarttisia vihreitä. Yhdessä kopassa oli kaksitoista pulloa. Pahvi oli paksua ja tukevaa. Mieleen on jäänyt, että keissin painoksi olisi sivuun malattu 14 kg.
Hsingkangissa lastattiin Keski-Amerikkaan kappaletavaraa. Laivassa ei ollut slabia, vaan jokainen sai toimittaa tujulle omat tilauksensa. Kuumana kesäpäivänä tuli tieto, että ulosviennit on tuotu. Erään varastorakennuksen päädyssä oli kasa tavaraa ja jokainen sai itse kantaa laivaan omat tilauksensa.
Kantomatkaa lankongin juurelle oli viitisenkymmentä metriä. Olin tilannut 10 koppaa olutta. Niinpä piti tehdä kymmenen kantoreissua kasalta lankongille, siitä viitisen metriä ylöspäin täkille ja loppukirinä neljännessä kerroksessa olevaan kipinän hyttiin. Tai naapurissa olleeseen luotsihytiin ne taisivat mennä. Kipinän asuinhytti oli siinä määrin kooltaan niukka, ettei sinne olisi pahvilootat mahtuneet.
Siihen aikaan olin harrastelija oluen juonnissa - enkä ole eturivin ottajia vieläkään - joten 120 kappaletta kolmen vartin kaljapulloa säilyi hyvin laatikoissaan. Tokihan tämän muu porukka huomasi ja omat ulosvientinsä käyttäneet kyselivät täydennystä. Lopulta poosun kanssa tehtiin kontrahti, että saa minun Tsingtaoni, kunhan seuraavassa satamassa tuo vastaavan määrän paikallista tilalle. Seuraava satama oli Acapulco Meksikossa. Aika monta kolmen desin peltipurkkikeissiä sai poosu maista kantaa, ennenkuin määrä vastasi Tsingtaolaatikoita.
Kunnon huutokaupalla merellä oluista olisi saattanut saada moninkertaisen hinnan. Toisin kuin maissa, ei laivaväen piirissä osattu kunnioittaa ja arvostaa sellaista meininkiä, että olisi pyritty hyötymään toisen puutteesta.
Maihin jäätyäni joskus kiinalaisessa ravintolassa poiketessani kyselin Tsingtao-olutta. Jotakin kiinalaista löytyi, muttei Tsingtaota. Kymmenisen vuotta sitten tärppäsi ja löytyi kolmanneslitran pulloja. Viime vuosina Tsingtao on ilmaantunut jo muutaman marketin hyllylle.
Reilut sata vuotta sitten Tsingtaon kaupunki oli saksalaisten siirtomaata ja heillä lienee osuutensa oluen kehittelyssä. Riisiä siinä on muitten aineitten lisänä etiketin mukaan.
- Lisää uusi kommentti
- 43 katselukertaa
Tuborgin Vihreä
Tanskassa kun baarissa sanoo kyypille "Eino Grön", niin heti napsahtaa eteen Tuborgin Vihreä olutpullo.
Tsingtao
Tilasin M/s Pamperoon Amoyssa 15 laatikkoa Tsingtaoa .....
Kaik männ kurkusta alas :-)
LEVANTE-laivan kanssa kävimme
LEVANTE-laivan kanssa kävimme Tsingtaossa 1977. Merimiesklubilta lähdettäessä ostimme yleensä mukaamme neljän pullon Tsingtao "transistorin". Kyseessä ei ollut mikään pahvipakkaus, vaan putelit oli surrattu naruilla yhteen niin, että niitä oli helppo kantaa. Pullot oli vahvoja ja surraus tukeva. Ne kestivät pienet kompuroinnitkin. Kari Hovi.
Tsingtao panimo
Kevaalla 1972 olimme Tivanon kanssa purkamassa rautaromulastia Tsingtaossa kuuden viikon ajan. Paikallinen merimiesklubi jarjesti viikonloppuisin tutustumismatkoja erilaisiin kohteisiin, joista ylivoimaisesti suosituin oli vierailu Tsingtao panimossa. Kaikki laitteet panimossa olivat saksalaista alkuperaa.
Myöhemmin Tsingtaossa
Tsingtaossa loppukesällä 1972 ja 1974 ei viety saitsiiingille oluttehtaalle. Huhu tiesi kertoa, että joku laivaporukka oli sinne joskus aiemmin päässyt ja sen käynnin jälkeen kiinalaiset lopettivat suomalaisten vierailut kaljatehtaalla.
Kävimme visiitillä omenafarmilla, mikä oli luonnonkaunis paikka. Tosin osalla meidän porukasta oli mukana omia eväitä ja kuseskelivat ulos katetun ruokapöydän vieressä ja muutenkin oli meno melkoista hiivaria.