Tapaaminen Houstonissa

Lähettänyt HANK

Tapaaminen Houstonin Skandinaavisessa merimieskeskuksessa

 

Olimme jauholaivan kanssa lastaamassa viljaa Naantaliin. Piipahdimme merimies- keskuksessa syömässä hampurilaisia. Ne valmistettiin siellä paikan päällä, eikä missään St. Louis´n keskuskeittiössä ja ne olivat todella hyviä.

Siellä meidät huomasi Onni-Klounin näköinen ukkeli ruutuhousuineen ja sarvisankaisine silmälaseineen sekä normistetsoneineen. Hän oli Glen Nykaenen, joka oli muuttanut Pohjanmaalta ”moinariksi” Minnesotaan joskus vuosisadan alkupuolella.

Tervaskanto-Glen oli pärjäillyt Rapakon takana hyvin, kuten niin moni muukin suomalainen. Niinpä Glen vietti eläkepäiviään Syvässä Etelässä, Texasissa.

Hänellä oli komea talo uima-altaineen. Sitä piti mennä ihailemaan pakollisen letukkakierroksen jälkeen. Pohdiskelimme Budweiserin äärellä tyyliin” joko Suomessa oli pärevaloista siirrytty öljylyhtyihin”. Glen oli hieman epäileväinen asian suhteen. Puhuessamme Imatran Voimasta Glen oli tosi epäileväinen: ”Eikö Imatran koski vapaana virtaa – kävihän Venäjän tsaari Nikolai II:nenkin sitä katsomassa” ihmetteli Glen.

Olimme myös siirtyneet venäläisperäiseen juomaan, Smirnoffiiin. Pohtiessamme suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan eroavaisuuksia, Glen hehkutti: ” Well, well katsokaa kuinka meillä täällä Walloissa on asiat hyvin. Lapset viedään bussilla kouluun”. Itse totesin tähän: ”Meillä Suomessa lapset viedään taksilla kouluun”.

Glen: ”Älä saatana vittuile vanhalle miehelle”. Ainakaan suomen kieli ei ollut Gleniltä unohtunut!

Hank

Forums

ArmasAallontie

La, 29.11.2014 - 17:34

 

                           Tuollahan niitä oli samanlaisia,ehkä ei taloudellisesti yhtä hyvin pärjänneitä lokareita,Vancouverissa Empun baarissa.Muistan eräänkin ukon joka kertoili talostaan,hänellä tuli kitchenistä ja bathruumista seinästä vettä,meijän chiiffi ei jostain syystä pitänyt näistä kavereista ja alkoi haukkua ukkoparkaa valehtelijaksi ,ei kai nyt talon seinästä voi vettä tulla.Äijä alkoi melkein itkeä mutta rauhoittui sentään kun me muut sanoimme uskovamme hänen talonsa ihmeisiin.