You are here

Tragikoominen hankintatoimi

HANK's picture

Suomessa toimineiden, tai edelleenkin toimivien varustamoiden hankintatoimi tuntuu välillä vähän tragikoomiselta. Eikä vähiten sen erään ulkomaalaisomisteisen. Sen jonka kerrotaan löytäneen hankintatoimestaan viisauden kiven kannattavuuteen. Sen aluksilla kun tehdään vaikkapa varaosatilaus, saattaa tulla mitä merkillisintä tavaraa; polkupyöräntakoja bulkkina jne - kun ostaa paljon saa volyymialennuksen!

Mutta kerrotaan edelleen, että erään valtio-omisteisen öljy-yhtiön varustamossa vaikutti herra, joka tunnettiin "Varaosa-W":na. Kun eräällekin alukselle oli tarvittu ruuvimeisselisarja, niin käytiin pitkä HF-puhelu Capen luota sen tarpeellisuudesta. "Tarvitaanko sellainen varmasti?" Viisasten kiven löytäminen oli alkanut. Porvoossa odotti helvetillisen iso sekä myös miniatyyrimeisseli... Vaikkapa tavallisiin työhanskoihin liittyi omituisia piirteitä. Niiden piti tulla Porvooseen  jostain raisiolaisesta autoliikkeestä. Ettei vaan rahti olisi maksanut enemmän kuin itse hanskat...

Itse muistan kerran kuinka eräässä lintulaivassa  tarvittiin lämpömittaria. Ihan sellaista tavallista ulkomittaria brygan siivelle. Se haettiin itse omilla rahoilla kemiläisestä rautakaupasta, ja pantiin parisen ylityötuntia. Se oli pienin vaiva se!

Monella olisi varmasti tarinaa aiheeseen liittyen - kertokaa ihmeessä!?"

Hank

TimoSylvänne's picture

Kun konjunktuurit oli korkealla ja yhdellä matkalla redari tienasi melkein romulaivan hinnan, tuli konttorista "radiosanoma". Kehoitettiin suureen säästäväisyyteen ja hankkimaan vain välttämätöntä. Konttorista piti saada tilauksille hyväksyntä.

Seuraavassa satamassa oli bunkkerin, proviantin ja makeaveden lisäksi meininki tilata konttoritarvikkeita: kyniä, kumeja, vihkoja ja paperiblokkeja.

Koska nuo kolme ensiksimainittua tilausta olivat edellytykset laivan kulkemiselle, ne olivat välttämättömyyksiä. Konttoriin lähetettiin sitten pitkähkö sähke eriteltyinä kynät, kumit ja paperit merkkeineen ja malleineen ja muine täsmällisine tietoineen.

Pian välitti Helsinkiradio vastaussähkeen:"ei tämmöisiä pieniä hankintoja tarvitse konttorissa hyväksyttää. Pelkästään suuret tilaukset."

Suuret tilaukset olivat aina välttämättömiä.

Ehkäpä konttorissa oli jollekin annettu hommaksi patistaa säästäväisyyteen ja noin se hoidettiin.

Tuo yllä mainittu ylitöiden käyttö arkipäivän ostoksiin laivalle oli hyväksi havaittu menettely. Useinhan kun sipsun toimittama tavara oli kannettu lankongia ylös laivalle, oli laskussa yksi nolla lisää hintojen perässä.

Eräs Nuuga-Korhosen aluksella Vaasa X seilannut perämies kertoi seuraavan jutun. Alukselle oli - kai Korhosen tietämättä - hankittu alumiinileidarit. Sellaiset normiperustikkaat 3metriset. Korhonen sai tietää asiasta. "Miksi hankittu ? - Tikkaat palautettava - rahat vaadittava takaisin..!" Perämiehet ajattelivat vähän piruilla. Panivat paperin koneeseen - voi kun Korhonen olisi tiennyt - ja alkoivat vuoritellen kirjoittaa; "Leidareilla voi nousta/lasketua; stanttubrygalle, mastohaussiin, paattitäkille..." Tekstiä tuli monta sivua ja se lähetettiin Korhoselle. Hänhän oli pyytänyt selvitystä ja sai sellaisen!

TimoSylvänne's picture

Hankintoja oli laivaporukoillakin. Olin aikanaan öljy-yhtiön tankkipaatissa, mikä rannikkoliikenteen lisäksi ajoittain poikkeili Ventspilsissä ja Klaipedassa. Öljy-yhtiö jakoi laivaporukoille samoja kamppeita, mitä oli huoltoasemaväellä. Tuli kesävaatteet ja talvivaatteet, alushousut piti olla omat.

Ensimmäistä kertaa Klaipedassa kulkiessani virkatalvitakissa pysähteli kohdalle Ladoja. Ikkunaa ruuvattiin auki ja kuului kysymys:"Midä magsa talvitagi?"

Kun laivalla kerroin sinksareista, tiesivät pitkäaikaiset yhtiönmiehet kertoa, että vanhoina hyvinä aikoina vaatteita sai niin paljon, kuin kävi yhtiön varastolta hakemassa. Käytäntö loppui, kun "puoli Klaipedaa" kulki öljy-yhtiön kamppeissa. Sen jälkeen tuli vain kerran vuodessa kesä- ja talvivaatteet.

Laivaporukat saivat yhtiön työntekijöinä merkittävän alennuksen kevyestä polttoöljystä. Siihen taas tuli stoppi, kun yrittäjähenkiset merenkulkijat alkoivat kaupata lämmitysöljyä kaupunkien kerrostaloille.

Monet hyvät käytännöt on pilattu ylettömällä ahneudella. 

Saattaa olla että suurin osa polttis-alennuksen saajista haarasti niin suurta harmaata "kilpailevaa polttiskauppaa" että verottajakin hermostui siitä ja muisti näitä kauppiaita kivoilla tilillepanolomakkeilla! Nesteen duunari jolla ei ollut tippaakaan omaa polttiskäyttöä tilasi kokosuvulle polttista autokuormittain!

 

Kerrotaanpa se siten kuten sen olen kuullut, painotan kuullut ja muistan... Elettiin 1970-luvun alkuvuosia. Uusi oppilaitos, mikä kai oli sen silloisen rehtorin merenkulkuneuvos Raimo Louheksen hanke, oli valmistunut Puistolaan "kiven" päälle. Uudessa koulussa oli mittava piha-alue ja sen talvikunnassapitoon tarvittiin traktoria kauhoineen. Rehtori Louhes yritti hankkia traktoria ao. instannista (AKH/Hki?)ilmeisen epämuodollisesti ja -virallisesti. Ei onnistunut. Silloin oli käytössä jkl valtion hankintamenettely VHK:n (Valtionhankintakeskus) kautta. Täytettiin suuria "lakanoita" jossa oli lukuisia positioita mitä tuollaisessa oppilaitoksessa nyt tarvittiin; liituja, kyniä, paperia... Kyseinen hankintalista kävi sitten läpi hyväksymis- ja hankintamenettelyn. Niinpä rehtori Louhes merkitsi pitkään listaan jonnekin väliin "traktori/merkki/tyyppi/varustus" ja jäi odottamaan että lista kävi läpi hyväksymismenttelyn ao. virkamiehen puumerkillä. Kun se tuli, Louhes tilasi traktorin. Kyseinen virkamies sai kuulla hankitusta traktorista. Hän kovisteli rehtori Louhesta: "Kenen luvalla hankittu?". Louhes kehotti kyseistä virkamiestä katsomaan kenen hyväksyntä oli allekirjoituksineen hankintamenettelyssä... Tarua tai totta, mutta hauska tarina joka tapauksessa - vai mitä?